Pitkään aikaan en oo taaskaan päivittäny blogia. Aika lentää ja samalla matelee.Koko ajan tapahtuu asioita mut silti tuntuu ettei mitään tapahdu. Tuntuu ettei oo mitään kerrottavaa. Viimeviikon oon taas ollu flunssassa. Perjantaina olo oli jo parempi. Sunnuntaina mun korva alko sitte särkee niin kovaa että en enää ees muistanu onko syksy vai kevät, ja särkylääkkeet ei auttanu joten lähettiin päivystykseen. Todettiin että mulla on korvatulehdus ja antibioottikuuri kouraan. Edelleen oon siis kipee, mutta lääkkeet on alkanu jo vaikuttaa.
Eilen oli eka päivä töissä. Uskaltauduin menemään sinne, koska mulla oli vaan 2 tunnin vuoro ja seki oli vaan koulutusta. Huomenna kasilta aamulla alkaaki sitten kunnolla työt hirveellä buustilla. En osaa yhtään mitään, puolet on unohtunu jo mitä eilen opin. Pelottaa siis kamalasti. Toivottavasti joku tauottaja tai joku tulis aluks hjelppimään mua.
Tänää oli siis vapaapäivä ja sen kunniaks päätin eilen valvoo kolmeen asti. Tarkotus oli pistää herätyskello 10 soimaan, mutta kuinkas kävikään? Mun ihana pikkuveli ryntää mun huoneeseen kello 7 huutaen että nukku pommiin ja että mun pitää lähtee häntä viemään kouluun tai muuten hän myöhästyy. Vartin sisällä söin, puin ja ehdin jo lähteekki. Olin vaan
niin väsyny. Paluumatkalla mun oli tarkotus käydä katsastuskonttorilla. Jotain oli kuitenki vialla ja lähes missään ei toiminu valot ja jouduin odottamaan yli 5 minuutia et pääsisin kääntymään katsastuskonttorin pihaan joka loppujen lopuks oli niin täynnä autoja ettei sinne voinu kuvitellakkaan voivansa parkkeerata. Lähdin sitte kotiin ja taas odotin yli 5 min että pääsisin kääntymään pois katsastuskonttorin pihalta. Kotiin ku pääsin rojahdin sänkyyn ja nukuin kaks tuntia.
Herätyskello soi kuitenki ihan liian pian, mut oli ihan pakko nousta. Oli pakko vielä tehä viimehetken siivouksia ennen kun mun Englannissa asuva setä saapu. Sain aivan mahtavia tuliaisia! Huomenna pitäis mennä ostoksille työvuoron jälkeen, pitää ostaa serkulle 18-vuotis synttärilahja sedän mukana vietäväks sinne Englantiin. Tää, että mun setä saapu tänne pariks päiväks ei tehny
yhhhhhtäään hyvää mun Lontoon matka haluille. Päin vastoin. Oon syöny täällä suklaita joita sain tuliaisiks ja melkeen vaa itkeny ku haluaisin sinne niin hirveesti. Ei oo mitään hajuakaan millon me lähdetään sinne perheen kanssa käymään. Meil on vuoden voimassa olevat lentoliput jo kyllä hankittuna mutta.... Mahdolliset ylppärijuhlat, mun Kreikan matka ja mun veljen ulkomaan matka täs ensin nyt on eessä. Että saa nyt nähä millon me sinne Englantiin oikeen päästään...Lohduttaa kyl ja paljon aatella et mulla sentään on ne lentoliput et pääsen sinne periaattees millon ikinä ite haluankaa ja et pääsen sinne tän vuoden puolella kuitenki. Millon? Se on vaan vielä niin auki kun vaan mahdollista. Siihen asti saan vaan ihastella ihanii kuvia we<3it:ssa Lontoosta, ja kattoo youtubesta videoita joissa ihmisillä on brittiläinen aksentti :)
Kolme ekaa kuvaa oon ite ottanu Englannissa joskus vuosina -09 ja -10. Viiminen on Weheartit:stä.
